Muuan nimettömänä pysyttelevä pariisilaissuku sai aikaan sensaation suostuttuaan tarjoamaan pölyttyneitä pergamenttejaan huutokauppaan. 24-sivuinen kanneton käsikirjoitus osoittautui vanhimman tšekinkielisen historiallisen kronikan, ns. Dalimilin kronikan kömpelösti käännetyksi mutta ylenpalttisesti kuvitetuksi latinannokseksi. Kaiken kukkuraksi se on arviolta vain 30 vuotta alkutekstiä nuorempi ja sen on tilannut joko kuningas Juhana Luxemburg tai hänen poikansa keisari Kaarle IV.

Käsikirjoituksen luettelohinta oli 120 000 – 150 000 euroa, mutta sen arveltiin voivan nousta jopa puoleen miljoonaan euroon. Kansalliskirjasto halusi aarteen itselleen – onhan alkuperäinen, vuoden 1310 tienoilla kirjoitettu kronikka Cambridgen yliopiston kirjaston hallussa, ja Prahassa on siitä vain kolme 1400–1600-luvuilla tehtyä kokonaista ja kaksi 1300-luvun loppupuolen epätäydellistä jäljennöstä. Kaikkiaan kronikasta on säilynyt kahdeksan kokonaista jäljennöstä. Siitä on olemassa myös saksannoksia, mutta latinannoksen olemassaolo tuli tutkijoille täytenä yllätyksenä. He arvelevat, että teksti on kirjoitettu Böömissä, mutta ylellinen kuvitus tehty jossain Italian pohjoisosien kaupunkivaltioista, joista osa kuului Luxemburgin herttuoille ja joissa tuleva keisari Kaarle IV harjoitteli hallitsemista. Kyseeseen tulevat varmimmin Bologna, Padova tai Venetsia. Nyt myydyn käsikirjoituksen 24 sivulla on vain kaksi kokonaista ja seitsemän puutteellista lukua kronikan yli sadasta luvusta. Niissä kerrotaan mm. ruhtinas Bořivoj’sta ja ruhtinatar Ludmilasta. Mitään varmaa tietoa latinannoksen aikaisemmista vaiheista ei ole, mutta Kansalliskirjaston saaman varmistamattoman vihjeen mukaan se olisi sijainnut Marseillessa vuonna 1863.

Böömin historian kannalta tärkeä käsikirjoitus oli siis kaupan, mutta mistä miljoonat moiseen luksukseen? Aluksi Tšekin kulttuuriministeriö yritti saada käsikirjoituksen pois huutokaupasta, mutta turhaan. Sitten jopa kitsas valtiovarainministerikin heltyi kansallisaarteen edessä ja myönsi kulttuuriministeriölle kymmenen miljoonan kruunun (n. 340 000 euron) ylimääräisen määrärahan. Summa myös julkistettiin heti, mikä aiheutti ihmetystä etenkin huutokauppapiireissä: hinta olisi nyt helppo huutaa lähelle tuota summaa. Ministeriö taas oli sitä mieltä, että olisi turha teeskennellä välinpitämätöntä, kun tyhmempikin tajuaa, että Tšekki haluaa kronikan itselleen. Kansallistuntoa nostattava jännitysnäytelmä

Käsikirjoituksen tarina muistuttaa jännitysnäytelmää alusta loppuun. Olisi voinut hyvinkin käydä niin, ettei Tšekissä olisi edes tiedetty käsikirjoituksen myynnistä – eihän sen olemassaolostakaan tiedetty. Muuan asiantuntija oli tunnistanut sen huutokauppakamari Drouot Richelieun luettelosta ja alkanut soitella Tšekin kansallisgalleriaan ympäri vuorokauden. Gallerian väkeä hämäsi, että hän kyseli jo kauan sitten eläkkeelle jäänyttä tutkijaa. Kesti aikansa, ennen kuin tajuttiin, mistä on kyse. Galleria siirsi asian Kansalliskirjastolle, jossa pantiin töpinäksi. Kirjaston vanhojen käsikirjoitusten osaston johtaja Zdeněk Uhlíř kiiruhti Pariisiin toteamaan käsikirjoituksen aidoksi. ”Vuosisadan löytö”, kommentoi hän.

Vaikka Tšekki oli paljastanut korttinsa, ei Pariisin huutokaupassa tiedetty, kuka käsikirjoitusta on huutamassa Tšekkiin. Ministeriön rahat menivät pennilleen ja vähän ylikin – hinnaksi tuli kaikkine kuluineen 345 644 euroa – ja käsikirjoitus päätyi heti seuraavana päivänä Tšekin kansalliskirjastoon. Kansalliskirjaston johtaja Vlastimil Ježek ja valtiovarainministeri Bohuslav Sobotka pitivät Prahan lentokentällä lehdistötilaisuuden, jossa myös käsikirjoituksen konkreettinen huutaja esiteltiin. Tšekin ”bulvaanina” oli esiintynyt Saksan kansalainen, taideagentti Monika Burian, joka veti huutokaupassa hassahtaneen keräilijän roolia. Pitkästä huutokauppakokemuksestaan huolimatta Burian sanoi jännittäneensä huutamista – olihan hänellä aivan erilainen vastuu kuin ”tavallista” taulua huutaessaan. Kirjastonjohtaja Ježek oli hyvillään, että tšekit olivat ottaneet käsikirjoituksen asiakseen. Sen saaminen maahan oli hänen mukaansa synnyttänyt lähes samanlaisen innostuksen kuin Tšekin jääkiekkokulta Naganon olympialaisissa. Ja harvoinpa ovat tiedotusvälineet kertoneet päivästä toiseen yhdestä ja samasta kirjasta! Kansalliskirjasto asettikin uuden käsikirjoituksen kahdeksi viikoksi näytteille Clementinumin peilisaliin yhdessä muiden Dalimiliensa kanssa. Muuten näin vanhat käsikirjoitukset pidetään tutkijoidenkin ulottumattomissa. Alkuperäisen Dalimilin kronikan on nähnyt Cambridgessa tiettävästi vain yksi tšekki, Kansalliskirjaston pääasiantuntija Uhlíř. Kaihtakaa saksalaisia!

Dalimilin kronikkaa pidetään tšekkien historian perusteoksena. Sen kirjoittaja oli ilmeisesti aatelinen, mutta nimen Dalimil hän on saanut jälkikäteen. Kronikka alkaa Baabelin tornin rakentamisen kuvauksella ja siirtyy sitten vähitellen Böömin historiaan. Kirjoittaja sanoo käyttäneensä hyväkseen vanhempia kronikoita, mm. ”Boleslavin kronikkaa”, jonka arvellaan olevan kaikkein vanhimman säilyneen tšekkiaiheisen kronikan, latinankielisen Cosmaksen kronikan jäljennöksiä. Kronikassa korostetaan hallitsijan vastuuta kansastaan ja maastaan, ja se on kauttaaltaan isänmaallinen. Kirjoittaja kehottaa torjumaan vieraat vaikutteet ja tuomitsee aatelisten avioliitot vierasmaalaisten neitojen kanssa ja muualta tulleet perinteet, kuten turnajaiset ja hovijuhlat. Kronikkaa leimaa saksalaisten vastaisuus: ”Mieluummin otan vaimokseni tšekkiläisen maalaistytön kuin saksalaisen kuningattaren. Jokaisen sydänhän sykkii omaa kieltään, eikä saksalainen halua hyvää minun kansalleni. Saksalainen pitää saksalaista palvelusväkeä ja opettaa lapseni saksalaisiksi.”

Kronikka on riimitelty, mutta runomitaton. Sen luvut on työstetty kiinteiksi ja siinä käytetään myös kansanomaisia sanontoja. Kun tavujen määrä sen säkeissä vielä vaihtelee, sen kieli lähenee puhekieltä.

Dalimilin kronikka oli kallein Drouot Richelieun maaliskuisen kirja- ja käsikirjoitushuutokaupan kahdestasadasta esineestä. Tarjolla oli myös slovakialaisen aatelisen Móric August Beňovskýn (1746–1786) vuonna 1791 Pariisissa julkaistu muistelmateos Voyages et mémoires (Matkoja ja muistoja). Beňovský ehti lyhyen mutta kuohuvan elämänsä aikana olla jopa Madagaskarin kuninkaana.

Eero Balk
Näytteitä alkuperäisestä Dalimilin kronikasta

Kapitola 96
O českém boji s Šváby

Sta sě, že Švábi v Chrudimi sě sebrachu
a, do Mýta jdúce, mnoho vsí vzebrachu.
Někteří Čechové Šváby ostřěhu
řkúc: ”Vězte, žeť vás Čechové střěhú!”

Švábi jechu sě chlubiti,
že každý chce desět Čechóv podstúpiti.
Mezi Turovem a Opočnem Čechy sě s Šváby snidu,
Čechové s nimi v tvrdý boj vnidu.

Nebo málo Čechóv proti mnohu Švábóm jdieše
a mezi Šváby devět hrabí bývalých bieše.
Však Čechové ctně Šváby pobichu,
ale mezi sobú všě koně zbichu.
Čstibor z Úherska, ten tu mezi najlepšími bieše
a ten mnoho vězňóv dobrých domóv vedieše.

Luku 96
Tšekkien ja švaabien taistelu

Kävi niin, että švaabit kokoontuivat Chrudimiin
ja valtasivat monta kylää matkallaan Mýtoon.
Jotkut tšekit varoittivat švaabeja
sanoen: ”Tietäkää, että tšekit väijyvät teitä!”

Švaabit äityivät kehumaan,
että jokainen heistä käy kymmenestä tšekistä.
Turovin ja Opočnon välillä tšekit ja švaabit osuivat yhteen,
tšekit ryhtyivät kovaan taistoon heitä vastaan.

Sillä tšekkejä oli vähän runsaslukuisia švaabeja vastassa
ja švaabeissa oli yhdeksän kokenutta kreiviä.
Tšekit kyllä löivät švaabit kunnialla,
mutta tappoivat kaikki omat ratsunsa.
Unkarin Čstibor oli parhaiden joukossa
ja toi kotiin paljon hyviä vankeja.

Luku 103
Nykyisestä jalosta Jan-kuninkaasta

Sitten kun tšekit olivat nähneet,
ettei heitä Karantaniassa onnista,
antoivat he kuninkaantyttären Elžkan keisarinpoika Janille,
ja kutsuivat tuon Litzemburgin kreivin kuninkaaksi.

Karantanialaisen he häätivät Meisseniin
ja kruunasivat Jan Litzemburgin Böömin kuninkaaksi.
Herra hälle suokoon pitkän iän
ja Luoja hänet opettakoon
aatelisiaan rakastamaan
ja Böömin herrain neuvoa kuuntelemaan.

Sillä he tuovat hänelle kunnian
eikä maa rauhoitu ilman heitä.
Luottakoon aatelisiin
tai lähteköön kunnialla maasta.

Herrat olkoot viisaita
ja tuokoot maahan rauhan, jos voivat.
Sillä parempi teidän on itse maa rauhoittaa
kuin että vihollisenne tuomitsisivat teidät.
Älkää haaskatko hyviä nuorukaisia;
sillä heitä tarvitaan pian, se tietäkää.

Pitäkää järki päässänne,
älkää päästäkö vieraita maahan.
Ellette toimi siinä viisaasti,
tulee kirveelle paljon hakattavaa.

Jos koittaa paha aika,
piiloutukaa metsään kieron puun taakse.
Pitäkää itse huoli itsestänne,
pysykää kielessänne ja hylätkää kaikki vieras.
Muistakaa, mitä opetti Libuše,
joka ei koskaan väärää sanaa sanonut.

Paljon olisi kerrottavaa,
mutta nyt saa jo riittää.
Tämä kronikka kertoo vuoteen tuhat ja kolmesataa
ja kaksikymmentäkuusi asti Jeesukristin syntymästä.

Dalimilova kronika. Academia: Praha 1988.
Suorasanainen käännös Eero Balk.

švaabit – germaaniheimo
Karantania – nyk. Kärnten
Litzemburg – Luxemburg