Suomalainen lukija voi valitettavan harvoin tutustua länsislaavilaiseen runouteen äidinkielellään – viime vuosina merkittävä poikkeus on ollut vain puolalainen nobelisti Wisława Szymborska, jonka tuotantoa on ilmestynyt eri suomentajien välittämänä useissa niteissä. Vuonna 2005 on kuitenkin ilmestynyt suomeksi kaksi pientä runoteosta merkittäviltä runoilijoilta, slovakialaiselta Milan Rúfusilta ja tšekkiläiseltä Jiří Kolářilta.

Rúfus (s. 1928) on Slovakian merkittävimpiä nykyrunoilijoita. Hänen runojaan julkaistiin ensi kertaa lehdissä jo vuonna 1944 ja esikoiskokoelma ilmestyi 1956. Kommunismin aikana hän sai ajoittain kärsiä julkaisukielloista avoimen kristityn ja humanistisia arvoja korostavan runoutensa vuoksi. Merkittävässä asemassa hänen tuotannossaan ovat myös sadut ja lapset. Rúfus on käännetyin slovakialainen runoilija, ja itsenäisessä Slovakiassa häntä on kunnioitettu mm. vuodesta toiseen toistuvalla Nobel-ehdokkuudella.

Jyväskylän ylioppilaskunnan Kampus Kustannus on tehnyt pienen kulttuuriteon julkaisemalla Jarmo Vanhasen suomennoksena Rúfusin Pienet rukoukset. Alkuteos Modlitbičky saavutti ilmestyessään 1992 ennennäkemättömän menestyksen Slovakiassa. Teos koostuu rukouksen muotoon kirjoitetuista lapsen vetoomuksista jumalalle – teemat vaihtelevat pikkuveljen syntymästä sodan vastustukseen. Muoto voi tuntua maallistuneesta lukijasta vieraalta eikä käännöksen kieli valitettavasti tavoita Rúfusin kielen tenhoa, mutta teos onnistuu kuitenkin kysymään monia kiperiä kysymyksiä aseistariisuvan yksinkertaisella tavallaan.

Kuin eri planeetalta ovat tšekkiläisen, pitkään Ranskassa asuneen runoilijan ja kuvataiteilijan Jiří Kolářin (1914–2002) runot teoksessa Kuin lasi puhdasta vettä – Jako sklenka čisté vody. Like julkaisi teoksen tšekkiläis-suomalaisen kuvataiteilija Petr Řehořin (s. 1949) marraskuussa päättyneen samannimisen näyttelyn kunniaksi. Kirjan sivuista selvästi useammilla onkin Řehořin taidetta kuin Kolářin runoja niin alkukielellä tšekiksi kuin David Vaverkan ja Eero Balkin suomennoksina. (Lienee paikallaan muistuttaa, että Řehoř on Bohemian nykyinen ja Vaverka entinen päätoimittaja ja Balk lehden keskeisin avustaja.)

Siinä missä Rúfus puhuu lapsen ja jumalan hengellisestä suhteesta, Kolář ja Řehoř sinkauttavat lukijan/katsojan miehen ja naisen ruumiillisen suhteen ytimeen. Řehoř kuvaa aistikkaasti lähinnä alastonta naisen ruumista ja sukupuoliaktia jatkaen eroottisen taiteen rikasta perinnettä.

Kolářin vuonna 1938 kirjoittamien kolmen tekstin luokittelu erotiikaksi ei ole yhtä ongelmatonta. Yhdyntää teksteissä joka tapauksessa käsitellään ja sen avulla yhtä lailla himoa kuin sitä, mitä kutsutaan rakkaudeksi. Avantgardisti Kolář nauraa sovinnaisuudelle kaataessaan raja-aitoja erotiikan ja pornografian, kiihottavan ja kuvottavan välillä.

Hatunnosto suomentajille ja Likelle siitä, että tekstit on saatu näinkin pian täydentämään kuvaa Kolářista ja ylipäätään tšekkiläisestä sotaa edeltäneestä kulttuurista – Tšekissäkin nämä tekstit palasivat yleiseen tietoisuuteen vasta tekijän kuolinvuonna 2002.

Sampo Saari

Milan Rúfus: Pienet rukoukset. Kampus Kustannus: Jyväskylä 2005. 45 s. ISBN 951-9113-78-9 Jako sklenka čisté vody – Kuin lasi puhdasta vettä. Runot Jiří Kolář, piirustukset Petr Řehoř. Suomennos: Eero Balk, David Vaverka.