Kesä-heinäkuun vaihteessa pidetty Karlovy Varyn elokuvafestivaali keräsi tällä kertaa 128 000 maksanutta katsojaa, hieman vähemmän kuin ennätysvuonna 2005. Suomesta festivaalin kilpailusarjaan pääsi Aku Louhimiehen ohjaama, taksikuskin elämästä kertova Valkoinen kaupunki (engl. Frozen City, tšekiksi Mrazivé město, ”jäätävä kaupunki”), joka ei kuitenkaan päässyt palkintosijoille. Kenties eniten julkisuutta sai nuoren slovakialaisen ohjaajan Marko Škopin dokumentti Jiné světy – Iné svety (Muut maailmat), jonka arvaa jo nimestäkin tšekkiläis-slovakialaiseksi yhteistuotannoksi. Elokuva sai festivaalin katsojapalkinnon ja juryn erikoismaininnan. Sitä ennen se oli palkittu jo Itävallassa ja Puolassa.

Itäslovakialaisen Šarišin maakunnan pääkaupungista Prešovista kotoisin oleva 32-vuotias Škop haluaa esitellä kotiseutunsa, yhden Euroopan ”pikku-Baabeleista”. Elokuvassa esiintyy Karpaattien kuusi Karpaattien kainalossa asuvaa ihmistä: šarišilaisia (paikallisia slovakkeja), ruteeneja, romaneja ja juutalaisia. Škopin mielestä ”isoja Baabeleita” ovat mm. Pariisi ja New York. Niistä poiketen Šariš on kehittynyt monikulttuuriseksi yhteisöksi hitaasti ja vähitellen. Elokuva esittelee erikoisia ihmisiä, heidän yhteisöjään ja eksoottisia seutuja. Škop näkee Šarišin länsimaisen rationalismin individualismin ja itäeurooppalaisen tunteellisuuden rajaseutuna, ja kenties siksi sen asukkaista käytetään nimeä ”šaueni vychodňari”, hullut itämaalaiset. Ohjaaja kuoli – elokuva tulee Karlovy Varyssa esiteltiin myös toisilleen presidentti Václav Havel ja hänestä tehtävän elokuvan ohjaaja Miroslav Janek. Ohjaaja Pavel Koutecký ehti kuvata Havelin elämää 13 vuoden ajan vuodesta 1992 alkaen. 150 tunnin kuvamateriaali dokumenttia Občan V.H. (Kansalainen V.H.) varten oli valmis tämän vuoden keväällä, kun Koutecký menehtyi traagisesti viikkoa ennen 50-vuotispäiväänsä. Hän oli kuvaamassa dokumenttia talojen seiniä kiipeilevistä nuorista näiden tietämättä ja putosi yhdestä Prahan Pankrácin pilvenpiirtäjästä. Havel-elokuvaa oli jo ennakkoon tilattu ulkomaille, joten sen tuottaja Film Sociologie päätti etsiä sille viimeistelijän, ja työhön löydettiin Janek. Hän ei halua kutsua itseään elokuvan ohjaajaksi vaan ainoastaan koostajaksi. Kokoillan dokumentin ja neliosaisen tv-version pitäisi olla valmis ensi vuoden lopussa.

Kouteckýlla ei ollut elokuvalle käsikirjoitusta, joten Janekilla on vapaat kädet. Hän ei enää kuvaa uutta materiaalia, mutta saattaa ottaa mukaan Jan Němecin yksinoikeudella kuvaamaa aineistoa Václav Havelista Naton huippukokouksen kulissien takana. Janek on työskennellyt 15 vuotta USA:ssa ja osallistunut mm. elokuvan Powaqqatsi tuotantoon. Karlovy Varyssa esitettiin tänä vuonna hänen romaniaiheinen dokumenttinsa Chačipe.

Havel kertoi Karlovy Varyssa yksityiskohtia yhteistyöstään Kouteckýn kanssa. Kun Koutecký esim. poliittisia neuvotteluja kuvatessaan sytytti taskulampun, tiesi presidentti, että tilaisuus alkaa mennä tylsäksi. Koutecký kuvasi Havelia myös vapaa-aikana.

Pavel Koutecký oli pitkän linjan dokumentaristi. Hän tuli tunnetuksi dokumenteillaan Óóó, my se máme (Oo-oo-oo, meillä menee hyvin, 1990) ja Zánik Československa (Tšekkoslovakian tuho, 1993).