Lokakuun 1954 puolivälissä Suomeen saapui tuohon aikaan harvinaisia musiikkivieraita: legendaarinen Smetana-kvartetti (perustettu 1945) eli Jiří Novák, Lubomír Kostecký, Jaroslav Rybenský ja Antonín Kohout konsertoivat Helsingissä, Jyväskylässä, Lahdessa ja Kotkassa. Vierailuun kuului myös käynti Jean Sibeliuksen luona Ainolassa, mikä sekä tšekkiläisessä että suomalaisessa lehdistössä noteerattiin erittäin korkealle. Tšekkoslovakiassa Hudební rozhledy (”Katsaus musiikkiin”) -aikakauslehti raportoi kvartetin kiertueesta oheisen artikkelin mukaisesti näyttävällä otsikolla ”Ulkomailta — Smetana-kvartetti Jean Sibeliuksen luona”. Helsingin Sanomat mainosti tiistaina 12.10. tšekkimuusikoiden tuloa Suomen maaperälle näin: ”Smetana-jousikvartetti Prahasta on tänne saapuneiden tietojen mukaan konsertillaan Kööpenhaminassa saavuttanut aivan valtavan menestyksen. Kvartetin ainoa konsertti täällä [Helsingissä] on torstaina 14.10. klo 20 Konservatoriossa. — Kvartetti konsertoi myös Jyväskylässä, Lahdessa ja Kotkassa.” Konserttipäivänä Helsingin Sanomat julkaisi Smetana-kvartetin kuvan ja muistutti, että ”jousikvartetin ainoa konsertti täällä on tänä iltana klo 20 Konservatoriossa”. Ohjelmassa olisi Beethovenin jousikvartetto F-duuri opus 18, Janáčekin toinen jousikvartetto (ns. ”Intiimejä kirjeitä”) ja Schubertin kvartetto ”Tyttö ja kuolema”. Kuten lehti ilmoitti, suomalaisen yleisön silmissä ”taiteellisen tapahtuman suurta arvoa todistaa jo se, että kvartetti eilen [13.10.] oli kutsuttuna Järvenpään Ainolaan säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen vieraaksi. Tällainen kunnia tulee, kuten tiedetään, vain valittujen osaksi.”Konsertti Helsingin Konservatorion (nykyisen Sibelius-Akatemian) suuressa salissa olikin menestys. Helsingin Sanomiin 15.10. lyhyen katsauksen kirjoittaneen Taneli Kuusiston mukaan Smetana-kvartetti edusti tasoa, ”jota korkeampaa on vaikeata mielessään kuvitella”. Tšekkiläisen reportaasin mukaan konservatorion sali oli täysin loppuunmyyty. Asiantunteva helsinkiläinen yleisö otti Schubertin ja Beethovenin jälkeen „ihaillen ja rakkaudella“ omakseen Janáčekin 2. jousikvarteton, joka aiheutti lähes sensaation. Muusikot tapasivat Helsingissä myös suomalaisen eturivin kapellimestarin Jussi Jalaksen, joka edellisenä vuonna oli menestyksellisesti vieraillut Prahan kevät -musiikkijuhlilla. Hudební rozhledyn mukaan Jalas välitti kvartetin jäsenille kutsun saapua vierailulle Sibeliuksen luokse Ainolaan. Helsingin Sanomien tietojen mukaan Ainolassa oltaisiin siis käyty keskiviikkona 13. lokakuuta 1954, ennen Helsingin konserttia. Ainolassa — tšekkien mielestä maalle tyypillisessä yksinkertaisessa puuhuvilassa — kvartetin jäsenet tapasivat terveen ja virkeän oloisen Sibeliuksen, ”Suomen kansan suurimman säveltäjän ja yhden maailman nimekkäimmistä elossa olevista musiikin suurmiehistä”. Tuolloin jo 88-vuotias Sibelius kertoi kvartetin jäsenille eloisasti henkilökohtaisista tapaamisistaan Antonín Dvořákin, Josef Sukin ja Tšekkiläisen jousikvartetin kanssa (kvartetin alttoviulisti Suk oli Dvořákin vävy). Kyseessä lienee ollut poikkeaminen Prahassa huhti- tai toukokuussa 1901, jolloin Sibelius matkusti Wienin kautta Italiasta Suomeen (Tšekkiläisen jousikvartetin Sibelius oli tavannut jo saman vuoden tammikuussa Berliinissä). Smetana-kvartetin jäsenet taas kertoivat Sibeliukselle, kuinka hänen teoksiaan esitetään Tšekkoslovakiassa yhä enemmän ja enemmän. Sitten „Mestari“ pyysi taiteilijoita esittämään jotakin ohjelmistostaan. Hän toivoi erityisesti jotain tšekkiläistä musiikkia. Hetken Sibeliuksen kodissa soivat Janáčekin musiikin sävelet… Janáčekin kiihkeä ja räjähtävä sävelkieli oli Sibeliuksen mielestä ymmärrettävää ja läheistä. Janáčekin lisäksi kvartetti soitti Sibeliukselle vielä osia Beethovenin ja Schubertin kvartetoista. Sibelius ilmaisi vielä toiveensa kuulla Mozartia, minkä jälkeen hän ylistikin kvartetin harvinaista kykyä oivaltaa tarkalleen kunkin yksittäisen teoksen tyyli myös nopeassa siirtymisessä esimerkiksi Janáčekista Beethoveniin. Lisäksi Sibelius ihaili myös ulkoa soittamista, mikä hänen mukaansa ilman muuta syventää musiikillista ilmaisua. – Jälkipolvet muistavatkin Smetana-kvartetin yhtyeenä, joka soitti esittämänsä teokset aina ulkoa. Sibelius hyvästeli vieraat sydämellisellä kädenpuristuksella ja saattoi heidät matkaan seuraavin sanoin: „Olemme iloisia siitä, että olette Suomessa. Se lähentää kansojamme ja on todellista diplomatiaa.“ Seuraavana päivänä kvartetin jäsenet saivat kukin henkilökohtaisen, omistuskirjoituksella varustetun Sibeliuksen valokuvan. Lokakuun 16. päivä kvartetti vieraili Jyväskylässä. Sen jälkeen erityisen tärkeä konsertti oli kysymyksessä Lahdessa. Siellä Smetana-kvartetin toivotti tervetulleeksi Lahden konservatorion johtaja Felix Krohn, joka aiemmin samana vuonna oli osallistunut Prahassa Antonín Dvořákin elämää ja teoksia käsittelevään kansainväliseen konferenssiin. Kaikkialla kvartetti otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Olihan Hudební rozhledyn mukaan Suomi maa, jossa Smetanan ja Dvořákin musiikista pidetään ja jossa sitä myös esitetään paljon. Helsingissä kvartetti soitti vielä Suomen Kamarimusiikkiseuran (perustettu 1945) tilaisuudessa sekä Pohjoismaiden ylioppilaskuntien liiton kokouksessa. Tšekkilehden mukaan siellä soitettu esitys jopa radioitiin. Kamarimusiikkiseuran jäsenilleen lähettämässä kirjeessä 15.10.1954 ilmoitettiin, että seura kokoontuu ravintola Royalin Runeberg-salissa keskiviikkona 20.10. klo 20 ja että ”tilaisuus on järjestetty lähinnä sen takia, että esiintymään on saatu mainio Smetana-kvartetti”. Illan musiikkiohjelmana kvartetti esittäisi osan Allegro moderato a la Polka Smetanan jousikvartetosta e-molli (”Aus meinen Leben”) ja ensimmäisen osan Janáčekin ensimmäisestä jousikvartetosta („Kreutzer-sonaatti“). Lisäksi sellotaiteilija Antonín Kohout pakinoi Tšekkoslovakian musiikkielämästä. Musiikkiohjelman jälkeen ohjelmassa oli „illallinen tai muuta tarjoilua“. Tilaisuudesta on säilynyt Suomen Kamarimusiikkiseuran 20.10.1954 päivätty vieraskirja, johon illan musiikkivieraat ovat omakätisesti kirjoittaneet nimensä kvartetto-partituurin tapaan, sellisti alimmaiseksi. Muusikot tervehtivät suomalaisia ystäviään tšekiksi: „Milým přátelům komorní hudby, t. j. i přátelům náším v vzpomínku na první koncertování v krásném Finsku“. Vieraskirjaan on kirjattuna myös Suomi-Tšekkoslovakia-seura. Kaikkiaan läsnä oli n. 130 henkilöä, allekirjoittaneiden joukossa mm. Taneli Kuusisto, Yrjö Selin ja Kamarimusiikkiseuran pitkäaikainen puheenjohtaja, insinööri Torsten Carlander. Saadapa nykypäivänä liikkeelle yhtäaikaa yhtä monta samanaikaista Tšekin ja kamarimusiikin ystävää! Maailma on tälläkin saralla globalisoitunut, ja itäiseen Eurooppaan ja sen vanhaan mutta kommunismin varjoon jääneeseen kulttuuriin liittynyt eksotiikka ja viehätys on viimeistään Euroopan Unionin myötä katoamassa. Sibeliustakaan ei enää ole, mutta jollakin tasolla kykenemme vielä olemaan maidemme välisen vuonna 1954 tapahtuneen musiikkiepisodin todistajina. Ymmärrettävistä syistä muusikoiden liikkuminen oli tuohon aikaan verraten poikkeuksellista, elleivät kyseessä sitten olleet ajan kansainväliset megatähdet kuten Beniamino Gigli, Jascha Heifetz tai Yehudi Menuhin, joiden konserttijulisteita Smetana-kvartetin jäsenet Helsingissä saivat todistaa. Enää ei ole myöskään niin suurta merkitystä sillä, esittääkö tšekkiläistä musiikkia suomalainen tai toisinpäin. Maailman oopperalavoilla Janáčekin oopperoita halutaan esittää nimenomaan „autenttisesti“ tšekin kielellä. Vaan toisin oli vaikkapa vain viisikymmentä vuotta sitten. Tšekkiläisen musiikin kuluvan juhlavuoden merkitys heijastuu uudessa valossa Smetana-kvartetin vierailua vasten. Miten globalisaatio muuttaa musiikillista diplomatiaa, siitä ei Sibeliuksen aikana ollut aavistustakaan, emmekä mekään sitä vielä tiedä. Maailma on muuttunut monisäröisemmäksi, mutta Dvořákin tai Janáčekin musiikkia se ei ole muuttanut miksikään — yleisöä ja tulkitsijoita kylläkin. Tiina Vainiomäki