Nuorten ulkomaalaisten tulva on tehnyt Prahasta viimeisten viidentoista vuoden aikana kosmopoliittisen. Kaupungille on siis käynyt niin kuin muillekin Euroopan pääkaupungeille: vaikka itse maa olisi kansallisesti homogeeninen, pääkaupungissa kukoistaa kulttuurien kirjo. On ollut vain ajan kysymys, milloin uusi Praha lyö itsensä läpi elokuvassa. 90-luvun loppupuolella tehtiin neljän ohjaajan (Vladimír Michalekin, Michaela Pavlátován, Martin Šulíkin ja Artemio Benkin) voimin lyhyistä tarinoista koostuva elokuva Praha očima…/Prague Stories, jossa kaupunkiin asettuneita ulkomaalaisiakin vilahteli. Elokuva oli selvästi tehty – ehkä Kaurismäen ”taksielokuvan” innoittamana – ulkomaita varten, mutta jäi vaille suurempaa menestystä. Muutamaa vuotta myöhemmin Petr Zelenka ja Jan Ondříček ottivat elokuvaansa Samotáři (Yksinäiset) yhdeksi henkilöksi Prahassa asuvan, makedoniaksi kiroilevan ulkomaalaistytön. Keväällä ilmestyi elokuva, joka astuu askeleen pitemmälle. Silný kafen (Liian paksua, sananmukaisesti Vahvaa kahvia) ohjaaja ja kaksi neljästä päähenkilöstä ovat ulkomaalaisia. Prahan elokuvakorkeakoulussa opiskellut ja Prahaan asettunut islantilainen Börkur Gunnarsson kuvaa ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan kahden nuoren prahalaisparin impulsiivista ja juuretonta elämää. Toinen pariskunta on ulkomaalainen, Tomislav ja Maya. Tomislavin roolin näyttelee kroatialainen Žan Loose ja Mayan nykyisin Vaasan kaupunginteatterissa näyttelevä egyptiläis-suomalainen Kaisa Elramly. Tšekkiläistä paria Davidia ja Renataa näyttelevät Martin Hoffman ja Markéta Coufalová. Kaikki he ovat valmistuneet Prahan teatterikoulusta DAMUsta. Davidin vanhempia esittävät vanhat konkarit Jiří Lábus ja Hana Maciuchová. Elokuvan käsikirjoituksen on laatinut sen ohjaaja Gunnarsson. Musiikista vastaavat on tšekkiyhtyeet  Southpaw, Roe-deer ja Nierika. Elokuva on kuvattu kolmella pienellä kameralla ja sen käsikirjoitusta ja ohjausta on luonnehdittu viitteellisiksi. Tekijät sanovat elokuvaa komediaksi. Siinä on vain löyhä juoni, itse asiassa se tuntuu kuvaavan satunnaisen jakson nuorten, vielä juurtumattomien prahalaisten elämästä. He ovat jotenkin hukassa, mutta haluavat elämältä paljon. Se paljon on vielä tulematta, tällä hetkellä he elättävät itsensä satunnaisilla töillä. Eksoottisen näköinen Maya opettaa kieliä. Elokuvassa on katkelma hänen oppitunnistaan, jossa hän perehdyttää apaattisen näköisiä opiskelijoita suomen kielen koukeroihin: “vesihiisi sihisi sinisessä hississä”, “Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu”… Oppituntia ei ole tekstitetty tšekiksi, joten koko kieli jää katsojille arvoitukseksi. Pariskunnat eivät ole tavanneet toisiaan kymmeneen vuoteen, ja kun Maya ja Renata sattumalta tapaavat, he päättävät päättävät tehdä viikonloppuretken pikkukaupunkiin, jossa ovat kasvaneet. Tomislav ja David suostuvat ideaan pitkin hampain. Vapaa-aikaa vietetään paitsi riidellen myös runsaasti jollilla soudellen. Pistäydytään myös lähellä sijaitsevassa linnassa, joka on kuitenkin palanut (kuten Prahan yliopiston ulkomaalaisten kielikeskus Zahrádkyn linna toissa vuonna – elokuvan linna on kuitenkin Český Šternberk), mutta sielläkin majailee epämääräistä väkeä. Kuvioissa pyörivät myös energinen elokuvatuottaja Honza, jonka filmissä David esiintyy, ja tuskin murrosiästään selvinnyt sulkeutunut Láďa, jota kalvaa toivoton rakkaus Renataan. Elokuva tuli Tšekissä levitykseen 29.4., mutta ei aiheuttanut katsojaryntäystä. Se onkin tyypillinen pienen yleisön elokuva, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa festivaaleilla ja pienissä taide-elokuvateattereissa. Elokuva myytiin jo ennen ensi-iltaansa Puolaan, Slovakiaan, Unkariin ja Islantiin ja siitä on tehty myös englanniksi tekstitetty versio. Eero Balk elokuvan kotisivut