Tämän suuren miehensä kunniaksi on ”kultainen” Prag viime viikkona juhlinut. Osotteena juhlien runsaudesta ja monipuolisuudesta olkoon seuraava juhlaohjelma, jota kauniille valkealle paperille punasilla ja sinisillä kirjaimilla painettuna jaettiin yleisölle: Juhlallisuuksien järjestys 18, 19, 20 p:nä kesäkuuta Frantisek Palackyn 100 syntymäpäivän kunniaksi. Vietetään Kuninkaallisen pääkaupungin Pragin kaupungin neuvoston alaisena. Perjantaina 17 p. kesäk. Klo 7 i.p. Vieraiden vastaanotto asemalla. Vieraat lausutaan tervetulleiksi Sofiansaarella. Soittoa, laulua, ilotulitus. Klo 8 tervehtii vieraita kaupungin pormestari tri Podlipny. Lauantaina 18 p. kesäk. Klo 11 a.p. Kunnioitataan Palackyn tieteellistä tointa ja paljastetaan hänen pronssinen muistopatsaansa tshekkiläisen museon pantheonissa. (Toimeenpanijat: Böhmiläinen tiedeseura, tshekkiläinen tiede-, kirjallisuus- ja taideakatemia, tshekkiläinen yliopisto ja tshekkiläisen museon yhdistys) Ohjelma: 1. Kantaatti ”Tänään, äiti Slavia”. Jaroslav Vrchlickyn sanoihin sävelt. Bendl. Esittää laulukunta ”Hlahol”. 2. Tervetulijaispuhe, pitää komitean puheenjohtaja kreivi Harrach. 3. Esitelmä Palackyn tieteellisestä toimesta, pitää professori Tomek. 4. Pronssi patsas paljastetaan. 5. Juhlahymni, sävelt. Smetana, esittää laulukunta ”Hlahol”. Klo 2 i.p. Juhlapäivälliset vieraille Sofiansaarella. Klo 7 i.p. Juhlanäytäntö kansallisteatterissa: Proloogi. Kuvaelma. Libuse, sävelt. B. Smetana. Klo 9. Valaistaan Moldaun rannat Palacky-kadulta. Klo 10. Illanvietto porvariklubissa. Sunnuntaina 19 p. kesäk. Klo 9 a.p. Juhlakulkueen järjestäytyminen. Klo 1/2 11. Lasketaan peruskivi Palacky-muistopatsaaseen. Juhlakantaatti. Pormestarin juhlapuhe. Valtiopäivämies Heroldin puhe. Peruskiven muuraus. Laulua. Klo 1 i.p. Itävallan slaavilaisten sanomalehtimiesten kokous vanhalla raatihuoneella. Klo 2. Kansanjuhla Letnassa. Klo 9. Ilotulitus Letnassa; regatta Moldaulla. Maanantai 20 p. Klo 10 a.p. Juhlasuurukset vanhalla raatihuoneella. Klo 1 i.p. Katsellaan tshekkiläisen arkkitehtuurin ja insinööritaidon näyttelyä. Tiistaina 21 p. Aamupäivällä: Katsellaan kaupunkia. Iltapäivällä: Huviretki. Klo 8 i.p. Tanssiaiset, jotka toimeenpanevat tshekkiläiset naiset. Mutta muutamia päiviä ennen tätä ohjelmaa olivat juhlallisuudet jo alkaneet esitelmillä ja isänmaallisilla lauluilla vanhassa Carolinumissa. Ja sitte alettiin koristaa kaupunkia. Klo 7 aikaan illalla 17 p:nä nähtiin suurten ylioppilasjoukkojen rientävän asemalle. Useat esiintyivät tummissa tai kirjavissa kansallispuvuissa ja jokaisella oli punanen ja valkea kukka napinlävessä. Mutta asemalla saatiin kuulla, että juna oli myöhästynyt ja että odotetut vieraat, slaavilaisten kansojen edustajat sekä pohjoisesta että etelästä, tulisivat vasta klo 1/2 10. Siis kiireesti kotiin ja määrättyyn aikaan taas asemalle. Odotusta, jännitystä, järjestyksenpitoa – sillä asemahuoneen sali on täpötäynnä innostunutta nuorta väkeä – ja kun kaikki on valmista, laulukunnat ja ylioppilaskuntien edustajat paikoillaan, tulee juna – mutta odotettuja vieraita ei kuulu – sillä he ovat ajaneet toiselle asemalle. Hiukan noloina ja harmistuneina palataan kotiin läpi katujen, joilla poliiseja, sekä jalan että ratsain, on taajoissa joukoissa valvomassa järjestystä, sillä muisto viime syksyn meteleistä on vielä säilynyt vereksenä. Mutta vieraat ovat onnellisesti saapuneet heille valmistettuihin illallisiin ja lauluilla ja puheilla on heidät toivotettu tervetulleiksi. Pääjuhlallisuuksia oli pronssipatsaan paljastus, joka lauvantaina 18 p:nä pantiin toimeen tshekkiläisen kansallismuseon suuressa salissa. Koko tuo itsessään kaunis museorakennus oli komeasti koristettu punasilla peitteillä ja elävillä kasveilla, palvelijat kantoivat vanhanaikaisia kirjavia pukuja ja suuri osa sekä Pragin virkamieskunnasta että ulkomaalaisista edustajista, kuten esim. Galizian puolalaiset, esiintyivät historiallisissa, loistavissa puvuissaan. Suurimmalla innostuksella otettiin esitelmät, edustajien puheet ja adressit vastaan ja kun vihdoin Palackyn kuva luonnollisessa koossa paljastui kasvien keskeltä, täytti valtaava, miltei loppumaton ”slava”-huuto museorakennuksen avarat suojat. Ainoastaan hetkeksi häiriytyi veljellinen sopusointu. Kun Varsovan yliopiston edustaja luki venäjänkielistä adressia, syntyi Galizian puolalaisten riveissä äänekäs mutina. Toinen toisensa perästä nousivat nuo ylpeät, jalomuotoiset miehet ja jättivät huoneen, palatakseen vasta kun adressi oli lopussa. Mutta pitkin päivää liikkuili ihmisiä taajoissa joukoissa kaduilla, tuontuostakin kerääntyen huutamaan ”slavaa” vieraille, jotka vaunuissa ajelivat päivällisille tai päivällisiltä pois. Illalla oli juhlanäytäntö kansallisteaatterissa. Se on suuri, komea rakennus Moldaun rannalla ja sisäänastuessa kohtaavat katsojan silmää ensinnä sanat národ sobie (kansa itsellensä), jotka kultakirjaimilla ovat esiripun yläpuolella. Näyteltiin Smetanan ooppera ”Libuse”, joka käsittelee aiheita tshekkien historiasta. Jos olivat aiheet Zizkan, Hussin, Kaarlo IV:n y.m. ajoilta komeat, niin kyllä oli esityskin. Äänet, puvut, näyttämöllepano, sanalla sanoen kaikki oli loistavaa. Ja kun yleisö vihdoin neljä tuntia kestäneen näytännön jälkeen, innostuneella juhlatuulella tuli kadulle, tervehti sitä siellä ”slava”-huudoilla ihmisjoukko, joka liikkuili Moldaun rannoilla, katsellen ilotulitusta. Kaikki ravintolat ja kahvilat olivat täynnä, niissä vallitsi mitä hilpein mieliala. Yleisö yhtyi laulamaan soiton mukaan, ennen tuntemattomat tulivat hetkessä kuin vanhoiksi tutuiksi. Sinä yönä ei Prahan kaupungissa paljon lie nukuttu. Ja aikaiseen sunnuntaiaamuna oli kaupunki taas liikkeellä, sillä kello 8 oli juhlakulkueen määrä järjestyä. Jo kello 6 alkoivat yhdistykset lippuineen, soittokuntineen marssia määräpaikalle. Ja kerrassaan suuremmoisen näön tarjosi Václavské námesti kun juhlakulkue sitte oli valmisna. Sopivampaa paikkaa juhlakulkueelle kuin tämä Václavin tori, saattaa tuskin ajatella. Se alkaa museosta, joka seisoo mäellä puistojen ja katuhaarojen keskellä, ja kulkee leveänä, loivaa alamaata, korkeitten talorivien välitse. Tätä lippujen ja köynnösten koristamaa tietä halki äärettömien ihmisjoukkojen oli juhlakulkueen määrä astua. Kuinka kuvata tuota joukkoa, jossa on satakunta yhdistystä, kymmeniä tuhansia henkiä, joka yhdistys kantaa eri pukuja ja eri värejä, joka yhdistyksen etunenässä kulkee eri liput ja soittokunnat! Kaikki Böhmin kaupungit, maakunnat, pitäjät y.m. ovat lähettäneet edustajia. Tuossa kulkevat töyhtölakkeineen isänmaalliset urheiluseurat (Sokol), tuossa valtiopäivämiesten vakava joukko, palosammutuskunnat ajavat kiiltävine hevosineen, vesitynnöreineen ja muine sammutusvehkeineen, niinikään ajavat kukilla koristetuissa vaunuissa slaavilaiset vieraat, ylioppilaat astelevat täysilukuisena laumana, sitte polkupyöräilijäin seura, teurastajat (kiiltävät kirveet olalla), nuohoojat, suutarit, räätälit, eri koulut, nais- ja miesyhdistykset… Tummempien pukujen väliin punoutuu kansallispukuisia tyttöjä ja lapsia, milloin tulee kuuden tai kahdeksan hevosen vetämä vaunu, joka on kansaa täynnä. Kaikki kantavat käsissään kukkia ja lakeissaan, hatuissaan lehmuksen oksia. Erityinen luottamustoimi on muurareilla, sillä he kantavat olkapäillään kiveä, joka tulee perustuskiveksi Palackyn muistopatsaaseen… Kulkue on niin pitkä että kestää kaksi tuntia ennenkuin se on päässyt ohitse. Parvekkeet, ikkunat, kadut ovat kansaa täynnä, he heiluttavat liinoja ja punavalkeita lippuja ja humuna täyttävät ”slava”-huudot ilman. Liian pitkäksi kävisi erikseen puhua näistä monista juhlallisuuksista. Kerron sentähden ainoastaan Pragin naisten tanssiaisista, jotka 21 p:nä illalla pidettiin Moldaun keskellä olevalla Sofia saarella. Suuri sali oli kauniisti koristettu, naiset esiintyivät avokaulaisissa, vaaleissa, usein sangen kallisarvoisissa puvuissa ja jakelivat runsain käsin vieraille eläviä ruusuja. Soittoa tarjosi hyvä orkesteri, mieskvartetti lauloi, kuuluisan böhmiläisen viulukvartetin jäsen, herra Hoffmann, (joka helsinkiläisillekin on tuttu) soitti viulua ja pari solistia oopperasta esitti slaavilaisia lauluja. Illalliset olivat komeat, samppanja vuosi virtoina ja kutsujakansan rakastettavuus oli rajaton. Illallisten jälkeen tanssittiin (osittain samoja tansseja kuin meillä, joskin suuremmalla vilkkaudella ja notkeudella). Erittäin hauska oli tshekkiläinen kansallistanssi ”Beseda”. Niin ovat nyt siis nämät juhlallisuudet, joihin kaikkiin meille suurella auliudella ja ystävällisyydellä oli annettu vapaat piletit, lopussa. Kokonaisuudessaan tekee juhla suuremmoisen vaikutuksen. Se on ollut omiaan osoittamaan, mikä elinvoimainen, omaperäinen ja lahjakas kansa tshekin kansa on; mutta se on myöskin paljastanut varjopuolet tämän kansan kansallisuustaistelussa. Tarkoitan ennen kaikkia sitä palavaa rotuvihaa, joka täällä vallitsee saksalaisuutta vastaan ja joka tosin osaksi on selitettävissä, mutta jota ei siltä millään saata puolustaa. Mutta toiste siitä.

Pragissa 22/VI 98. Maila Talvio